torstai 31. lokakuuta 2013

Valoa parvekkeella...

Taas koitti se aika vuodesta, kun parveke laitetaan ns.talviteloilleen. Kukkaset ovat kukkineet ja niiden tilalle nostelen kaappien kätköistä erilaisia lyhtyjä. Muutama pieni lyhty oli koko kesän parvekkeella, sillä tykkään poltella kynttilöitä myös kesällä.
Sain kesällä ystävältä ihanan jalallisen "lasimökin" ja olen odottanut, että saan sen parvekkeelle ja valot sinne sisään. Ensin meinasin laittaa eri korkuisia kynttilöitä, mutta ajattelin, että lasit savuuntuvat ja valot ovat helpommat. Kipsienkeli, jonka taanoin korjasin, sai paikan "lasimökissä", seuraksi laitoin hieman kanaverkkoa ja ne valot! Aika kaunis!
Talolyhdyt ovat jo vanhoja, mutta taas niin kauniita, kun sytyttelee kynttilät niihin. Seinustan metallihyllylle laitoin ihan vaan tuikkuja pienissä kirkkaissa kipoissa. Vienolla tuulella nekin palavat hyvin.
Olohuoneen ikkunassa olevaan koivukranssiin ripustin isot timantti-ledit. Ne saavatkin olla jo Jouluun asti! Kranssi loistaa kauniisti sekä sisälle, että ulos.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Muffinssi vai kuppikakku...


Sain herkullisen muffinssireseptin työtoverilta ja ajattelin kokeilla. En ole muffinsseja paistanut kuin pari kertaa ja aina ne ovat jääneet sinne vuokaan niin, etteivät ole nousseet yli reunan. Haaveeni on, että onnistuisin leipomaan tuollaisia korkeita, hyvin nousseita muffinsseja. Ovatkohan ne niitä kuppikakkuja? Vai tietääkö joku oikeasti onko niillä joku ero muffinsseihin?
No, vatkasin ja veivasin suklaamurut ja muut tarpeet ja uuniin ja ... Jep! Sama kaava!!!
Tyttäreni, - tuo kakkumaakari tuli käymään, katsoi muffinssejani ja totesi: "Eikö oikein noussut?"
No ei! Mikähän siinä oikein on? Tein oikein suklaakuorrutteenkin päälle ja herkullisihan ne olivat maultaan, mutta eivät sellaisia kuppikakkuja....
En epäile lainkaan, etteivät tulisi syötyä, mutta että harmittaahan se...

Mukavaa jatkoa!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Valohoitoa...

Syksyn pimeät illat ja myrskyisät tuulet ovat saapuneet! Nyt kuulkaa valoja kehiin! Sytytelkää tuikut ja kynttilät iltojen iloksi, vetäkää villasukat jalkaan, nauttikaa kupillinen kuumaa ja kuunnelkaa, kuinka tuuli vinkuu ja sade ropisee...

Viikon jatkoja!

maanantai 21. lokakuuta 2013

Kotimaista kulttuuria...

Kävimme katsomassa kotimaisen elokuvan Leijonasydän. Se oli koskettava tarina suomalaisessa pikkukaupungissa kytevästä rasismista. Elokuvassa oli rankkojakin kohtauksia, mutta jotenkin se oli mielestäni tehty "inhimillisin" keinoin.
Parasta elokuvassa mahtavien näyttelijöiden lisäksi oli se, että siinä oli hyvä loppu! Vaikka lopussa oli suruakin, oli päähenkilö Teppo kuitenkin päässyt häntä rajussa otteessaan kiinnipitävästä kaveriporukasta ja sen aatteista irti! 
Tiesin, että Jenni Vartiaisen kappale Sivullinen on elokuvasta, mutta se tulee vasta lopputekstien pyöriessä, joten se pitää erikseen jäädä kuuntelemaan. Kannattaa kuunnella...

                                                Käykääpä katsastamassa!

perjantai 18. lokakuuta 2013

Kaalipataa ja Pavlovaa...




Olen jo jonkin aikaa aikonut kokeilla Pavlovan tekemistä. Tuo kuuluisa marenkikakku on nyt ollut niin tapetilla useassakin ruokaohjelmassa. Marengin teko sinänsä jännitti, mutta sain huomata, että se oli turhaa! Tämähän on helppo leivonnainen. Jouluksi voi kokeilla Pipari-rahkaversiota.
Ensin siis paistoin marenkipohjan pellillä. Sen jäähdyttyä laitoin suklaakermasta, vadelmista ja vaniljarahkasta tehdyn täytteen siihen päälle. Vielä muutama kokonainen vadelma koristeeksi ja unelma oli valmis! Mmmm... oikeesti HYVÄÄ!
Marenkipohjan paistettuani tein vielä kaalipadan, joka on oma versioni. Tämä on ns. lapsiystävällinen kaaliruoka. Nimittäin siitä syystä, että siihen tulee tomaattimurskaa ja juustoraastetta, jotka antavat oman säväyksensä ja vievät jossain määrin kaalin makua pois. Sitä siis syö myös meidän nuoriso, joka muuten on "pitkin hampain" jo pelkästä kaalin tuoksusta huoneessa.
Kaiken tehtyäni sain kaksi ystävääni vieraakseni ja he saivat toimia koemaistajina. Hyvin maistui! Kaalipadan jälkeen keitimme Pavlova-kahvit ja Mmm... kylläpä vei kielen mennessään! 
                                                            Makoisaa viikonloppua!

tiistai 15. lokakuuta 2013

Syysillan terapiaa...


Olen kerännyt peltisiä rasioita, pääasiassa sikarilaatikoita. Ajattellin, että niille varmasti löytyisi jossain vaiheessa jokin "hyötykäyttö". No, nyt rupesin illansuussa väkertämään ; Otin esille decoupase-lakan ja siveltimen ja sitten printtasin tietokoneelta vanhanaikaisia tytön kuvia, sekä muutamia englanninkielisiä lauseita.
Kuva rasian kanteen, teksti siihen ja kaunis rusetti nauhasta tai narusta ympärille ja tulipa kivoja!
Näitäpä voi antaa vaikka ystäville, tai jos en raaski antaa, niin ripottelenpa niitä hyllyjen päälle ja pöydälle yms.yms...(ns. sisustuselementiksi, kuten tiedätte)
Ja voihan niihin laittaa vaikka pienen lahjan jollekin... Hmmm. Tällaista tällä kertaa!


Värikästä viikkoa!

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Syksy saapui...


Nyt vasta on ollut sellaisia perinteisiä syyskelejä ainakin täällä meillä päin. Onneksi on kuitenkin lämmintä. Tänään juuri totesin töissä, että huomaa, että on lokakuu... Mrr...
Oikeat koirankelit alkaneet ja nyt kaipaa sitä lämpöä ja tunnelmaa. Kynttilät palamaan ja tuikut tuikkimaan!
Sain lahjaksi taas kauniita lyhtyjä. Niiden lämpimässä hehkussa on kotoisaa viettää syysiltoja. Kyllä läheiset tietävät, mistä tykkään...

Sytytelkäähän lämpimiä liekkejä!

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Miltä nyt tuntuu...

                                                         Aivan mahtava päivä takana! 
Ystävät ja läheiset kävivät luonani ja sain nähdä joitakin sukulaisia pitkän tauon jälkeen. Päivällä tuli osa porukkaa kakkukahville ja illemmalla saapuivat ystävät ja serkut.
Kahvipöytäni komistuksena oli tyttäreni tekemä  aivan mielettömän kaunis , valkoinen kakku! Sisällä  kakussa oli sitruunakreemiä sekä vadelmaa. Mmmm.. Kyllä oli hyvää!
Ilta kului niin sutjakkaasti, ettei huomannutkaan, kun kello oli jo kaksi yöllä. Aamutunneille siis mentiin ja "vanhakin" jaksoi! Tosi mukavaa. Näitä kelpaa muistella.
Saatte ihastella valtavaa kukkaloistoani, ne kun oli aivan pakko ikuistaa!


Rentoa viikkoa, sisaret!

lauantai 5. lokakuuta 2013

5.10.1963


          Tasan 50 vuotta on siitä, kun synnyin. Ja tähän on tultu. 
Aikuisen naisen taivalta voi nyt kelata ja muistella, vaikka tuntuu, että aika on vierähtänyt silmän räpäyksessä! Kanssasisarien kanssa riittää ajatusten vaihtoa aiheesta jos toisestakin. 
Naisena, äitinä ja nyt isoäitinäkin olemisen rikkaudesta, elämän iloista ja suruistakin on paljon puhuttavaa. Kokemuksia on karttunut ja tuntuu, että täysillä mennään!
Nostan tänään maljan ystävien kanssa ja toivon, että elämä suo edelleen  tielleni onnenpisaroita ja kultaisia hetkiä rakkaiden ja ystävien kanssa. Niitä sitten muistelen vanhana Mammana...
                                                   " Vanha, vanha sydämeni..."
                                                              Iloista viikonloppua!