maanantai 25. marraskuuta 2013

Pimeässä valoisa mieli...

Onpa aika erikoista tämä tällainen kostea marraskuu! Tuntuu siltä, ettei lokakuu olisi loppunut lainkaan. Ihanaa kuitenkin huomata, että muutkin ovat laittaneet ns. apuvaloja pihoille, kuisteille, parvekkeille ja  ikkunoihin. Kynttilät, lyhdyt ja sähköiset valot antavat sitä lämpöä ja valoa, jota ainakin itse huomaan oikein imeväni jaksaakseni läpi mustan ajan. Samalla huomaan virittäytyväni pienin askelin Joulun odotukseen ja tunnelmaan...
Myös rakkaat ystävät ja tärkeät läheiset antavat paljon eväitä, joilla jaksaa, eikä huomaakaan, kun viikko on taas mennyt. Ystävä on hyvä "varapatteri". Kun itsellä ei akku enää oikein riitä, niin hyvältä ystävältä saa kaivattua potkua ja taas mennään... Ihanaa omistaa tuollaisia ystäviä!
Tätä keskustelua pimeydestä ja synkkyydestä muistan käyväni joka vuosi tähän samaan aikaan läheisten ihmisten kanssa. Ja joka vuosi tuntuu, ettei koskaan aikaisemmin ole ollut näin pimeää! 
Muistan viime vuonna puhuneeni aiheesta isäni kanssa, joka vain totesi keskustelun päätteeksi, että ajattelepa, jos lumikin olisi mustaa! Todettiin siinä, että joopa! - Aina kannattaa ajatella positiivisesti, eikö vaan! Valkoista se onneksi on, ja tuo ihanan valon tullessaan! Sitä odotellessa...

Ihanaa viikkoa ja pitäkäähän toisistanne huolta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommenteistanne,rakkaat blogiystävät! 💖