perjantai 28. helmikuuta 2014

Kolmatta kuuta kevääseen...


                                Maaliskuuta aloitellaan, ajatelkaapa tuota!
Kutsun teidät jälleen kotiini. Eteiseenhän sitä tullaan ensimmäisenä, joten logiikkani oli hieman hakusessa, kun aloitin esittelemällä olohuoneen. No, anteeksi tuo.
Eteisemme haarautuu kahteen suuntaan heti ovesta tullessa. Toinen käytävä vie keittiöön ja toinen olohuoneeseen. Olohuoneen oviaukon yllä on hylly, jonka päällä on erilaisia vanhoja tavaroita; kahvimylly, voipurnukka jne. Kaikki tietenkin valkoiseksi maalattuja! Seinällä  vanha ikkuna, jonka sisällä kävyistä tehty sydänkranssi. Kranssin keskelle tein kortin, jossa on isäni lapsuudenkuva Erittäin vanhan puu penkin "pelastin"ulkoa erään saunan seinustalta. ( Se oli muuten melkein sähkönsiniseksi maalattu) Toisella seinällä peiliovikaapisto, palapeiliseinällä pikku penkki, jolla nyt   istuskelee vanha nukke ja vielä yksi kranssi!
Keittiöön mentävällä seinällä on lokerikkohylly, jonne saa mukavasti pikkuesineitä. Sitten on peili, jonka alla teksti: Life is Special.
Eteisestä löytyy myös erilaisia kylttejä,: Nauti elämästä, Hymy, jonka annat, palaa aina luoksesi, sekä seinältä teksti: Mi Casa es su Casa (Minun kotini on sinunkin kotisi) Rakastan kylttejä, joissa lukee noita elämässä tärkeitä lauseita!
Pienellä seinän pätkällä on myös kirppariltä ostettu ikkunapeili ja sen alla pikku hylly ja naulakko, joissa vaihtuvat esineet, avaimista linnunpönttöön yms. aina sesongin ja fiiliksen mukaan.
Tällainen pala tällä kertaa!
 Lokoisaa viikonloppua! 

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Häivähdys hempeää...


Olen ollut hieman vaivaisena ja potenut kiusallista selkäkisärkyä jo jokusen päivän. Tuli taas lueskeltua lehtiä ja fiilisteltyä...
Luin tuota ihanaa lifestyle-lehteä jälleen ja nyt alkoi ensimmäisen kerran herätä halu laittaa kevättä kotiin! Kaivoin vaaleanpunaiset jutut esille ja asettelin hieman uusille paikoille! Ai, että! Sen ei todellakaan tarvitse olla kuin pieni ripaus, tulppaanikimppu, rusetti tai kankaanpalanen, niin johan uudistuu kummasti!
Minulla tämä vaaleanpunaisen hehku ei ole aiemmin kovinkaan pitkään kestänyt, mutta katsotaan...
Aloitin eteisestä. Pikkuhyllylle pienet ruusukynttiläkipot, pikkutuolille äidin aikoinaan virkkaama ruusuliina ja sen päälle pellavapupu, jolla vaaleanpunaiset siivet!
Olohuoneen sohvalle tutut sympaattiset siilineidit vaaleanpunaisissa ruseteissaan, ikkunaruudukkoon
rusettinauhaa ja kranssiin vaaleanpunainen perhonen! Tasolle joku vaalenpunainen juttu ja se on siinä! Mmmm..keväinen ilme ja keväinen mieli!
Oikein keväistä viikkoa kaikille!

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Peremmälle,peremmälle...


Piti oikein tehdä lukukertaus ja tutkia kaikki aiemmat postaukseni tässä blogissa, kun en muistanut, mitä kaikkea olen teille kertonut ja mitä kuvia kodistani olen näyttänyt.Aiemmin minulla oli toisella bloggerilla omat sivut ja huomasinkin, etten ole tällä sivustolla "kutsunut" teitä kunnolla kotiini. Jokunen on ehkä käynyt vanhoilla sivuillani ja muistaa nämä...
Siispä aloitan olohuoneesta, jossa meillä on sekoitus uutta ja vanhaa, mattaa ja kiiltävää, pääosin valkoista, mutta myös ripaus harmaata. Tämä värimaailma on se, jossa viihdyn ja joka minulle luo sellaisen kodin, jossa on lokoisa olla ja asustaa...
Joskus "vuonna yks ja kaks", kalusteissamme vallitseva väri oli kirsikkapetsattu koivu. HMMM!!! Luulen, että sitä löytyi tuohon aikaan melko useasta kodista. Oli tumman vihreät harlekiini-tuolit, sekä kaksi pyöreää harlekiini-pöytää, nekin siis sitä kirsikkaa... Nyt ne ovat kaikki kokeneet täydellisen muodonmuutoksen! Tuolit käytettiin taitavalla verhoilijalla, joka päällysti ne harmaasävyisellä kuviollisella kankaalla. Puuosat, samoin kuin pöydät ovat mieheni maalaamat, ihanat kiiltävän valkoiset! 
Olen onnellisessa asemassa, kun siippani on maalausalan ammattilainen ja hän on toteuttanut toiveeni maalausten suhteen! Hetkittäin olen kyllä saanut myös kommenttia aina-vaan-valkoisesta-värimaailmasta, mutta se menee sitten ohi!!! 
Toki olen itsekin innokas spreijjaaja ja maalailen myös pensselillä tuollaisia pienempiä, eikä niin tarkkaa työtä vaativia juttuja.
Kaunis siro vitriinilipasto on hankinta, jota etsin pitkään, kunnes tielleni osui tuo. Se on mielestäni sopivan siro olohuoneeseen ja sen päälle on kiva laittaa kynttelikkö tai jokin sesonkiin sopiva asetelma. Vitriinissä säilyy kauniisti kaikki erilaiset lasit
Rakastan erilaisia kransseja ja läheisenikin tietävät sen. Minulta loppuvatkin jo paikat, joille niitä laittaisi!    Tällaista siis olohuoneessa, toivottavasti viihdyitte!

Leppoisaa viikkoa!

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Gurmeeta Senaatintorin kupeessa...


Saimme tyttäriltämme syntymäpäivälahjaksi kolmen ruokalajin menyyn Ravintola Sunnissa Helsingissä. Pöytävaraus oli tehty ja klo 20.00 oli tähtäimessä istahtaa pöytään nautiskelemaan. Bussikyyti kaupunkiin sujui rattoisasti ja kävelymatka ravintolaan oli juuri sopivan mittainen.
Paikka oli viehättävä, vanha talo, johon oli aseteltu pöytiä mukavasti ryhmitellen. Ei mikää huisin hieno paikka, mutta viihtyisä. Pakko oli napata kuva naistenhuoneesta, joka oli hauskasti "maastoutettu" tuollaiseen vanhanaikaiseen kuvaan. Kun tarkkaan katsoo, huomaa kahvat ovissa.
Menyymme oli seuraavanlainen: 

Alkuruoka: Perunalettuja, lohimoussea ja marinoitua punasipulia
Pääruoka: Ankankoipea confit, kurpitsaa ja lakritsia
Jälkiruoka: Speltti-hunajakkkua ja sitrus-omenahilloketta

Mmmm... Kaikki tuli syötyä, mieheni jäi tosin hieman kaipailemaan makuja, mutta kaikenkaikkiaan ilta oli oikein mukava.
Palasimme yöbussilla kotiin ja olo oli täydellisen virkistynyt! Luksusta! Tästä on hyvä lähteä muutaman päivän lomalle!
                                         Oikein mukavaa viikkoa!

perjantai 14. helmikuuta 2014

Se on mun lapsi, kun tanssii...


Hämmentäviä tunteita oli ilmassa, kun olimme seuraamassa Vanhojen Tansseja. Nuorimmaisemme, tuo oma "poika-viikarimme" oli nimittäin tanssimassa!
Arvokkaat tanssiparit saapuivat juhlasaliin marssin saattelemina ja pukuloisto oli aivan mieletön!
Täytyy sanoa, että tosiaan ristiriitaisia tunteita koin seuratessani ylpeänä nuorimmaiseni askeleita ja kaikkien noiden nuorten tanssia. Kaikilla elämä edessä ja maailma auki. Voi, että meni haikeaksi!
Siihen on kuulkaa nähty vaivaa kuukausien edestä ja varsinkin tyttölapset ovat panostaneet tilaisuuteen. Toki pojatkin olivat sliipattuja ja huoliteltuja. 
Aivan upeata oli seurata noita erityyppisiä tansseja, joita sinne oli valittu. Oli rytmikkäitä iloisia irrotteluja, sekä arvokkaampia klassisia paritansseja, sekä tietysti valssia. Tytöillä ja pojilla oli omat ryhmätanssinsa, jotka saivat yleisönkin mukaansa. Kaunista, iloista, ihanaa!
Hmmm... se oli se minun lapsi...

Hyvää viikonloppua!

torstai 13. helmikuuta 2014

Ystävänpäivää...


                 Ystävyys on suuri rikkaus. Vaalitaan sitä joka päivä!
 Pidetään huolta rakkaista, läheisistä, meille tärkeistä ihmisistä. Heistä, joiden kanssa haluamme jakaa ilomme ja surumme, unelmamme ja toiveemme! Ystävät ja rakkaat ovat se voimavara, joiden avulla jaksamme päivästä toiseen arjen pyörityksessä. Iloitaan pienistä, tärkeistä asioista ja hetkistä, sillä niistä rakentuu se "suuri kuva"!

            Toivotan teille kaikille kanssasisarille oikein Ihanaa Ystävänpäivää!

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Maalit taulussa, täytteet kakussa...


Meidän perheen viikonloppuun kuului lätkämatsin verran jännitystä, sekä hieman herkuttelua!
Poikamme joukkueella oli peli lauantai-iltana ja sitähän Mamman täytyy tietenkin aina olla seuraamassa, jos vain on mahdollista. No,voitto tuli kotiin melko helposti ja hyvillä mielin jatkettiin viikonloppua.
Minun oli aivan pakko kokeilla tuollaista keksipohja- kakkua, kun löysin työtoverin hyvällä vinkillä kondensoitua maitoa, joka on valmista käytettäväksi. Sehän on aivan kuin kinuskia. Aiemmin ostin muutaman purkin, jota piti keittää kaksi tuntia, ennen käyttöä! Sellaiseen Mamman pinna ei todellakaan riitä!! Minultahan meni siinä kattilakin pilalle, fiiliksistä puhumattakaan! 
No, joka tapauksessa, nyt sitä saa valmiina ja on niin herkullista kakuntäytettä, että!!!
Tein keksipohjan, levitin kinuskin siihen ja vatkasin soijavalmistetta ja purkin valkosuklaalime-rahkaa ja se siihen päälle. Vähän rouhittua suklaata ja pakkasessa oli muutama pitsikoriste, joita tein joskus sinne jemmaan! Aaa-vot! Olihan hyvää! Kokeilkaapa!

Näillä eväillä uuteen viikkoon!

perjantai 7. helmikuuta 2014

Viikonlopun viritystä...

                      

                        
                                Jälleen ollaan viikonlopun kynnyksellä! 
Tullessani kotiin aivastelin monta kertaa ja yhtäkkiä tuntui, ettei vaan nyt flunssa puskisi päälle! Tätä täytyy hoitaa. Villasukat jalkaan ja lämmintä ylle. Jotain ihanaa syötävää ja mukavaa tv-viihdettä, niin eiköhän se tästä!
Makuuhuoneen peiton allakin on leppoisaa katsella tuota töllötintä, jos oikein kova vilu iskee. Laitoin muuten makkarissa valosarjan pieneen rottinkikoriin, jossa nalle kurkkii hortensioiden keskeltä. Tuli ihan hauska viritys! 
Kuvasin teille muitakin valoja makuuhuoneestamme. Kattolamppu on valkoinen pitsipallo, joka muuten heittää ihanat ruusukuviot kattoon ja seinille. Vanha ikkunaruutu loistaa verhojen taakse viritetyllä valosarjalla. Hauskoja tunnelman tuojia, nuo pienet jutut!

                       Kotoisaa ja nautinnollista viikonloppua!

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Helmikuuta hehkutellen...


Ajatelkaapa, helmikuu on alkanut ja kevään korvalla ollaan, se on tosi juttu!! Iii-ha-naaa!
Jotenkin ryhtikin parani ja rinta on sananamukaisesti rottingilla, kun tietää, että auringonsäteet ja lämpö eivät voi kuin lisääntyä tästä eteenpäin.
Helmikuun kunniaksi ostin ensimmäisen tulppaanikimpun ja tein ensimmäiset laskiaispullat. Nam! Tulppaanit tuovat kevään, ainakin minulle. Rusetin voi solmia myös maljakon ympärille.
Sunnuntaina söimme herkullista lihamureketta, jonka teki maistuvaksi sen sisään kätketyt pienet herkut. Murskasin suuria kivettömiä calamata-oliiveja ja hienonsin fetajuustoa murekkeen sisään. Mmm.. antoi mukavaa potkua perinteiselle ruualle. Murekkeen kanssa nautimme pannulla paistettuja perunoita. Paistetut perunat tuovat mieleeni aina hyvän ystäväni, jolla on tapana sanoa:        "Pitäisköhän keittää perunoita, että vois paistaa ne!"

                             Aurinkoista viikkoa, siskot!