perjantai 14. helmikuuta 2014

Se on mun lapsi, kun tanssii...


Hämmentäviä tunteita oli ilmassa, kun olimme seuraamassa Vanhojen Tansseja. Nuorimmaisemme, tuo oma "poika-viikarimme" oli nimittäin tanssimassa!
Arvokkaat tanssiparit saapuivat juhlasaliin marssin saattelemina ja pukuloisto oli aivan mieletön!
Täytyy sanoa, että tosiaan ristiriitaisia tunteita koin seuratessani ylpeänä nuorimmaiseni askeleita ja kaikkien noiden nuorten tanssia. Kaikilla elämä edessä ja maailma auki. Voi, että meni haikeaksi!
Siihen on kuulkaa nähty vaivaa kuukausien edestä ja varsinkin tyttölapset ovat panostaneet tilaisuuteen. Toki pojatkin olivat sliipattuja ja huoliteltuja. 
Aivan upeata oli seurata noita erityyppisiä tansseja, joita sinne oli valittu. Oli rytmikkäitä iloisia irrotteluja, sekä arvokkaampia klassisia paritansseja, sekä tietysti valssia. Tytöillä ja pojilla oli omat ryhmätanssinsa, jotka saivat yleisönkin mukaansa. Kaunista, iloista, ihanaa!
Hmmm... se oli se minun lapsi...

Hyvää viikonloppua!

2 kommenttia:

  1. Hienolta näyttää kummipoika!! Ja olen aivan varma että tanssitkin sujuivat häneltä mallikkaasti!Herkistävä tilaisuus todellakin, nuoria kauniita ihmisiä joilla elämä edessä. Kyyneleitä vastaan sain taistella omien nuorten tanssiaisissa... t. Marjo

    VastaaPoista
  2. Marjo! Niinpä! Näin ne vuodet vierii...:)

    VastaaPoista

Kiitos kommenteistanne,rakkaat blogiystävät! 💖