keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Mitä minun silmäni näkevätkään...

          
Kävimme tyttären ja pojan kanssa koiralenkillä läheisen järven tuntumassa. Oli mukava kävellä talvisessa pikkupakkasessa.
Kävimme myös järven jäällä, vaikken mielelläni jäälle menekään.
Kotiinpäin kävellessämme silmiini osui tuuheat, pulleat pajunkissat pajukon yläoksissa. Uskomatonta! En tiedä, olenko väärässä, mutta mielestäni aika ajoissa on pajunkissat.
Mukava bongata kevään merkkejä!
           Leppoisaa loppuviikkoa! 🌞

10 kommenttia:

  1. No on ne ajoissa! Kevättä tässä kyllä jo odotan... Mukavaa keskiviikkoiltaa! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna!💕 Kevättä odotellessa...
      Samoin sinulle!💕

      Poista
  2. On kyllä ajoissa.
    Tulispa pian kevät!
    Kivaa illan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari!💕Sieltä se keikkuen tulevi!
      Samoin sinulle! 💕

      Poista
  3. Kyllä ovat ajoissa sitä minäkin olen lenkkeillessä ihmetellyt. Mukavaa loppuviikkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ritva!💕 No niin, sitähän minäkin.
      Samoin sinulle! 💕

      Poista
  4. Tosiaan, pajunkissojahan siellä jo pilkistää:) Voi, kun ihanaa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiutos!💕 Kyllä vaan, kevät keikkuen tulevi...

      Poista
  5. Jos pajunkissoja jo, niin sehän on kevät :) Liisa

    VastaaPoista

Kiitos kommenteistanne,rakkaat blogiystävät! 💖